Laaja opiskelijakysely osoittaa, että harrastaminen kuuluu enemmistön arkeen, mutta suuri joukko nuoria jää edelleen säännöllisen harrastustoiminnan ulkopuolelle. Tulokset korostavat matalan kynnyksen kokeilujen, turvallisen ryhmään tulemisen sekä nuorten omiin kiinnostuksenkohteisiin perustuvan monipuolisen tarjonnan merkitystä.
VAAO on mukana EU:n osarahoittamassa hankkeessa, jonka tavoitteena on edistää nuorten harrastamista ja selvittää heidän tarpeitaan, toiveitaan ja motiivejaan harrastaa sekä samalla luoda toimintamalleja hyvinvoinnin parantamiseksi. Hankkeen johtavana ajatuksena on, että oppilaitosten harrastuskokeilut tehdään nuorten ehdoilla ja heidän toiveidensa ja tarpeidensa ehdolla. Siksi heti syyslukukauden alkaessa toteutettiin yhteinen kartoituskysely, jolla tavoiteltiin mahdollisimman laajaa ja edustavaa otosta 15–19-vuotiaista opiskelijoista.
Tämä tehtiin yhdessä suunnitellulla sähköisellä kyselyllä. Ensimmäiset harrastuskokeilut ja hankkeen toimenpiteet tehdään näiden ja niitä täydentävien haastattelujen tulosten perusteella, mutta kaksivuotisen hankkeen aikana kokeiluja ja harrastustoimintaa kehitetään, suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä nuorten kanssa jatkuvasti tietoa ja kokemuksia keräten.
Kyselyaineistosta on tehty työkalu, jonka avulla hanketoimijat voivat tarkastella omien oppilaitostensa tuloksia ja tehdä vertailuja muihin oppilaitoksiin ja koko aineistoon kehittämistyön apuna.
Harrastuskyselyn keskeisiä tuloksia
Kyselyyn vastasi 2983 nuorta. Suurin osa vastaajista oli 16–17-vuotiaita ja sukupuolijakauma oli melko tasainen, mutta vaihteli oppilaitosten erilaisten ammattialojen painotuksen mukaan. Muutoinkin eri oppilaitosten välillä oli eroja ja hankkeessa jokainen oppilaitos keskittyykin omien opiskelijoiden toiveisiin ja tarpeisiin. Laajan aineiston analysointiin ja johtopäätösten tekemiseen on käytetty tekoälyä.
Vastaajista 69,1 prosentilla on vähintään yksi säännöllinen harrastus, kun taas 921 nuorta eli 30,9 prosenttia on ilman säännöllistä harrastusta. Harrastamattomuus ei kuitenkaan tarkoita kiinnostuksen puutetta: harrastamattomista 36,8 prosenttia kokee harrastavansa liian vähän, kun harrastavilla vastaava osuus on 10,2 prosenttia. Harrastamattomilla korostuvat jaksaminen (41,8 %), rohkeuden puute (13,0 %) ja kaverin puute (11,6 %). Aika ja kustannukset ovat lähes yhtä yleisiä esteitä sekä harrastamattomilla että harrastavilla.
Nuoria motivoivat ennen kaikkea mielekäs tekeminen (67,3 %), kavereiden kanssa toimiminen (59,5 %) ja uusien taitojen oppiminen (43,8 %). Harrastamattomilla yhdessäolo korostuu erityisesti: 63,6 prosenttia valitsi kavereiden kanssa tekemisen tärkeäksi perusteeksi. Tulokset tukevat NuoRTO-hankkeen ja itsemääräämisteorian mukaista näkemystä, jonka mukaan kestävä motivaatio vahvistuu, kun nuori saa valita itse, kokee oppivansa ja tuntee kuuluvansa joukkoon.
Taustatekijät selittävät harrastamattomuutta vain rajallisesti. Selkeimmät, mutta edelleen heikot yhteydet löytyvät oppilaitoksesta ja iästä: harrastamattomien osuus vaihtelee oppilaitoksittain 19,9–49,1 prosentin välillä, ja 18-vuotiaista harrastamattomia on 34,6 prosenttia verrattuna vähintään 21-vuotiaiden 13,0 prosenttiin. Sukupuolen yhteys on hyvin heikko: naisista 33,6 ja miehistä 28,5 prosenttia on ilman säännöllistä harrastusta. Asuinalueesta ei löytynyt tilastollisesti selvää yhteyttä. Erot ovat yhteyksiä eivätkä osoita taustatekijöiden aiheuttavan harrastamattomuutta.
Tulosten perusteella hankkeessa kannattaa tarjota maksuttomia ja lyhyitä kokeiluja koulupäivän yhteydessä, mahdollistaa osallistuminen kaverin kanssa ja varmistaa, ettei aloittaminen edellytä aiempaa osaamista. Tarjonnan tulee ulottua pallopeleistä ja liikunnasta luoviin, musiikki-, luonto-, eläin-, digi-, ajoneuvo- ja kamppailuharrastuksiin. Tavoitteena ei ole vain lisätä tarjontaa, vaan rakentaa nuorelle turvallinen polku kiinnostuksesta ensimmäiseen kokeiluun ja edelleen omaehtoiseen, merkitykselliseen harrastamiseen.
Harrastamattomuus ei näyttäydy ensisijaisesti kiinnostuksen puutteena. Ilman säännöllistä harrastusta on 921 opiskelijaa (30,9 %), ja heistä 36,8 % kokee harrastavansa liian vähän. Suurimmat erot harrastaviin liittyvät jaksamiseen, rohkeuteen ja kaverin puutteeseen – eivät aikaan tai kustannuksiin.
Nuorten motivaation ydin on mielekäs tekeminen, yhdessäolo ja uuden oppiminen. Tarjonnan pitää siksi tuottaa nopeasti kokemus siitä, että toiminta kiinnostaa minua, osaan tai voin oppia ja kuulun joukkoon. Taustatekijät selittävät harrastamattomuutta vain rajallisesti. Oppilaitos- ja ikäerot auttavat kohdentamisessa, mutta toimintamallin tulee olla kaikille avoin, valinnanvapautta tukeva ja sukupuolistereotypioita välttävä.
Osallistu ja innostu –ryhmähankkeessa kehitämme, pilotoimme ja juurrutamme innostavia nuorten harrastamista ja kokonaisvaltaista hyvinvointia vahvistavia toimintamalleja.
Kehittämistyötä teemme valtakunnallisesti seitsemän toisen asteen oppilaitoksen yhteistyönä.
Hanke on Euroopan unionin (ESR+) osarahoittama osana Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027- ohjelmaa.
